Nizwa

Nizwan kaupunki sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Muscatista taatelipalmujen peittämällä vihreällä tasangolla aivan Hajar-vuoriston kyljessä. Se on Dakhiliyan kuvernoraatin hallinnollinen keskus, yliopistokaupunki ja siellä asuu noin 90 000 asukasta. Nizwa on Omanin toiseksi suurin turistikohde, ja sinne tullaan katsomaan linnoitusta ja souqia. Nizwaan tulevat turistit käyvät useimmiten myös vuoristossa, tippukiviluolassa tai pienissä vuoristokylissä.  Nizwan souq on vilkkaimmillaan perjantaisin ennen kello kahdentoista rukouksia. Aamulla siellä myydään myös karjaa, pääasiassa vuohia ja nautoja. Oli ihan sydäntä särkevää kuunnella pienen kilin itkua mamman perään, tai katsoa kun vasikkaa yritettiin siirtää muualle. Eläinsouqit eivät ole minua varten, eivät todellakaan.

 

Souqissa on isohko kalasouq, lihasouq, hunajasouq, vihannessouq ja sekatavarakauppasouq. Maaseudulla asuvat tulevat myymään sinne ulkopihoille puutarhansa tuotteita kuten meloneja, tomaatteja, kurkkuja, yrttejä ja kananmunia. Turisteille on ihan oma rihkamasouqinsa mutta Nizwan hopeasepät ovatkin jo vallan kuuluisia omalla alallaan. Koko souqin alue on ihan linnoituksen vieressä, itseasiassa sen muurien sisäpuolella.

 

Nizwan linnoitus, Nizwa Fort, on rakennettu 1600-luvulla. Sen tunnetaan varsinkin paksusta tornista, joka on 40 metriä korkea. Sieltä on hienot maisemat Nizwan taatelipalmujen peittämälle tasangolle. Linnoitusta on kunnostettu museoksi vielä tämänkin talven aikana, sillä sen näyttelytilat olivat maaliskuussa vallan toisenlaiset kuin syksyllä ensimmäisellä vierailulla. Näyttelyissä esitellään paitsi alueen historiaa myös erilaisia koruja ja vaatetustakin – esimerkiksi miten indigolla on saatu värjättyä sinistä kangasta naisten kasvosuojuksiin. Linnaan on myös sisustettu taateleiden varastointihuone, taatelit kun ovat alueen merkittävin maataloustuote. Nyt keväällä saattoi kulkea myös linnoituksen katolla ja kurkistaa eri huoneisiin. Ja kun on väsynyt kiipeämisestä, voi nauttia pihalla raikkaasta hedelmämehusta. Täällä saa joka paikassa tuoreista hedelmistä puristettuja mehuja. Oma suosikkini on mango, jota kasvaa kosteilla wadeilla. 

Nizwaa tornista katsottuna. Kaikki vihreä on taatelipalmuja.

Myös linnoituksen ulkopuolella on myyntipisteitä. Mattoja täällä käytetään paljon piknikeillä ja talojen ulkopuolella; suojaisaan paikkaa voidaan tuoda sohvia ja mukavia tuoleja maton päälle ja siellä sitten vietetään iltaa. Naisten olohuoneet ja miesten olohuoneet ovat tietysti erikseen.

 

 

Teepannuja olisi saanut useammankin!

 

Nizwasta matka voikin sitten jatkua vuoristoon päin Al Hoota – tippukiviluolaan tai mahtavan vuoriston rinteillä oleviin kyliin. Tippukiviluolassa ei saanut valokuvata, joten sieltä ei ole kuvia. Se oli hieno luola, tosin Euroopassa tippukivet ovat olleet suurempia. Luolassa asuu harvinainen lepakko, kahdeksan silmäinen hämähäkki ja sokeita kaloja kallion sisäisessä järvessä. Kalat olivat noin kolmen sentin mittaisia valkoisia sinttejä. Ja luolassa oli lämmintä, peräti kuumaa, toisin kuin eurooppalaisissa luolissa. Luolassa käveltiin 65 metriä ylöspäin, ei alaspäin kuten yleensä.