Liikenne Omanissa on jopa
turkulaisenkin näkökulmasta varsin kaoottista. Koulu- ja Rauhankadun risteys
aamuruuhkassa on pientä verrattuna Muscatin aamuruuhkaan. Toisin kuin Turussa,
Muscatissa ollaan luovia. Ja luovitaan liikenteessä. Okei – kaksi kaistaa
kääntyy vasemmalle ja minä olen kolmannella – ei haittaa, käännyn silti vasemmalle!
Kappas - olenkin neljännellä kaistalla - eihän se nyt voi häiritä, jos käännyn
vasemmalle tuon suoraan menevän auton edestä. Kun MINUN täytyy. MINÄ haluan. Muut
ovat TYPERYKSIÄ, kun eivät ymmärrä, että MINÄ tulen nyt täältä.
Aamuisin ensimmäinen
haasteeni työmatkalla on, kun pitää 20 metrin matkalla päästä neljän kaistan
yli viidennelle, jotta voi tehdä U-käännöksen. Sillä tavallisia risteyksiä on
harvassa – liikenne vasemmalle perustuu yleensä U-käännöksiin, jos ne eivät ole
erikseen kielletty liikennemerkillä. Tavallisinta on, että liikennemerkissä
kielletään kuorma-auton U-käännös. Ja U-käännöksille löytyy ihan oma
valo-opastinkin.
Välillä kun seuraa
autonratista edessä soljuvaa liikennettä, se näyttää ihan vanhanaikaiselta tanssilta tai pullapitkon
letitykseltä: yksi siirtyy oikealle, toinen vasemmalle, kolmas tulee mukaan
tanssiin jostakin sivukadulta ja siirtyy johonkin suuntaan: sinne, tänne, tuonne, sinne, tänne, tuonne. Pitää ihmetellä, ettei kolareita satu sen
enempää. Tavallista on, että jos käännyn risteyksessä vasemmalle tai oikealle,
niin jostakin tulee autoja samalle kaistalla joko vasemmalta tai oikealta tai
molemmilta puolilta. Sinne tulee U-käännöksen tekijöitä (palaavat tulosuuntaan)
ja vastaantulevan liikenteen kääntyjiä. Välillä on sellainen olo, että pitää
katsoa vielä ylös, että tuleeko sieltäkin nyt vielä joku. Pahimpia risteyksiä
yritän välttää ihan viimeiseen asti: täällä ei tietenkään käytetä vilkkua.
Pitää seurata vieressä ajavien autojen renkaiden suuntaa tai kuljettajan auraa,
jotta voi ennakoida, aikovatko ne tulla minun eteeni vai kylkeeni vai mitä ne
meinaavat. Tavallista on myös, että joku ohittaa vasemmalta kiilaten eteen ja
kääntyy sitten saman tien oikealle. Eihän sitä nyt voi jäädä pöljän
pikkutoyotan taakse ja kääntyä sieltä!
Turvavyöt ovat
pakollisia. Varsinkin lapsiperheissä tätä ei millään muisteta. Autossa voi olla
lapsia pelikentällinen ja pienin irtotavarana siinä pelkääjän ja etuikkunan
välissä jossakin leikkimässä. Tosi pelottavaa.
Ainoa asia, mikä vähän
rauhoittaa näitä rallikuskeja on se, että jokaisessa risteyksessä on kamerat ja
ajamisesta punaisia valoja päin sakotetaan. Mutta ei sekään kaikkia hetkauta.
Kolmansista sakoista pääsee kai vielä putkaankin ainakin kahdeksi
vuorokaudeksi. Ja auto jää varikolle pariksi viikoksi. Ja vaikka kännykkään
puhumisesta sakotetaan 300 rialia (n. 750 euroa), ei sekään haittaa monia.
Varsinkaan taksikuskeja… Mutta taksilla matkustaminen on niin oma juttunsa,
että siitä joku toinen kerta.
Moottoriteillä saa ajaa
120 km tunnissa. Omassa autossani on varoitin, ikävä ääni ja punainen
varoitusvalo, jotka kertovat heti, kun ajan sen yli. Muscatin läpi menevillä
isoilla väylillä saa ajaa 100-120 km tunnissa, toisilla yleensä 60 km tunnissa
paitsi ihan taajamissa. Ja kun minä nyt yleensä ajan nopeusrajoitusten mukaisesti,
niin kaikki ajavat ohi. Tai vilkuttavat valoja tai tööttäävät. Tai tekevät
kaikkea.
Omanilaiset ovat mukavia
ihmisiä, rauhallisia ja ystävällisiä. Vaan päästäpä heidät auton rattiin – huh!
Siinä suurimmalla osalla muuttuu luonne ja käytöstavat, niin miehillä kuin
naisilla. Syyskuussa 2016 maahan tulivat uudet liikennemääräykset, tuntuvammat
sakot ja putkareissut juuri sen takia, että nyt ”enough is enough”. Suurella osalla tielläkulkijoista tuntuu
olevan vielä iso ja tehokas neliveto, mikä on ymmärrettävää, kun sadeaikana tulvavesi voi
laittaa tiet poikki ja monille vuoristotielle tai wadeille ei ole menemistä
tavallisella autolla. Ja kruisailu aavikon hiekkadyyneillä – dune bashing on
miesten mieluisa harrastus. Mutta jotkut autot ovat niin isoja, että
meikäläisen leuka ei edes yllä konepellille!
Oman erilaisten
haasteensa ajamiseen aiheuttavat pikkukylien vuohet, jotka kulkevat teillä aika
omistajan elkein, kuten porot Lapissa. Niille ei edes voi hermostua.
Kuvista:
Rennolla otteella tien yli :-) Viikonloppuisin on mukava ajella aikaisin aamulla, kun tiet ovat tyhjät. Varsinkin pyhäpäivä perjantaina. Ja noita romuautojen varastoja löytyy täältäkin, tosin ei ladon takaa vaan etupihalta. Muscatin liikenneympyröissä on aina jotain kivaa, ei pelkkä ympyrä. Ja tällaiset taideteokset eivät vaadi kastelua kesähelteellä! Lopussa mielestäni sultanaatin söpöin liikennemerkki (tosin poliisiauto tuossa vieressä ei tykännyt, kun pysähdyimme kuvanottoon).
